free shipping on orders over 99inside EU

Läkkisepäntie 11 C, 00620 Helsinki

0

Your Cart is Empty

mai 30, 2024 7 min read

Jenna on ylpeä siitä, että on jatkanut ottelemista monien vastoinkäymisten jälkeenkin, vaikka tuli ongelmia ongelmien perään. Meni melkein kaksi vuotta, ettei hän voinut treenata kunnolla, tai ollenkaan.
Arki oli yksin olemista ja yksin jumppaamista, samalla kun lähipiirissä muut ottelivat ja menivät eteenpäin omilla urillaan.Jenna selvisi pitkästä, yksinäisestä ja vaikeastakin ajanjaksosta ja otteli vastikään voitokkaasti ammattilais debyyttinsä Espanjan Sevillassa. Nyt saamme mahdollisuuden tutustua tähän sisupussiin syvemmin. Let’s mennään!


Jenna Horto on syntynyt Kotkassa ja elänyt siellä 16-vuotiaaksi asti, kunnes muutti Helsinkiin. Hän on myös asunut vuoden Thaimaassa ja vuoden Englannissa urheilun parissa. Jenna on voimakastahtoinen ja se lukee jo naisen neuvolakortissa kaksivuotis käynnillä, sanoin ”tytöllä on vahva oma tahto”.
Horto on rehellinen ja suorasanainen, eikä tykkää siitä, jos asioista ei voi puhua suoraan niiden oikeilla nimillä. “Feikit ihmiset uskallan skipata nopeasti. Pidän oman sisäpiirini pienenä.” Jenna sanoo.


Hän kertoo olevansa paljon eläväisempi pienissä ryhmissä, kuin isoissa porukoissa. Isossa porukassa Jenna mieluummin seuraa sivusta kuin ottaa roolia. Hän kuvailee itseään enemmän introvertiksi, mutta kuitenkin Jenna tykkää, että elämässä tapahtuu paljon kokoajan, eikä niin, että olisi tasaista harmaata ja tylsää
“Haluaisin olla aina menossa jonnekkin.”

Jenna nauttii luovuudesta, taiteesta, musiikista, hyvästä ruuasta, kokkailusta, matkustamisesta ja kaikenlaisesta elämän tutkiskelusta. “Tykkään rantalomista enemmän kuin kaupunkilomista, koirista enemmän kuin kissoista, sarjoista enemmän kun elokuvista, suolaisesta enemmän kun makeasta, olen yö kukkuja ja aamu nukkuja.” Jenna kuvailee luonnettaan. Parhaimpia puolia ja vahvuuksia naisessa omasta mielestään on rehellisyys, päättäväisyys, avoimuus, rakkaille ja läheisille antaa itsestään paljon.

Jenna Horto luopui kaikesta ja muutti yksin vuodeksi Thaimaahan treenaamaan.

 

Jenna on omistanut arkensa treenaamiselle ja uhrannut urheilulle kaiken

Tällä hetkellä Jennan arki on treenintäyteinen. Hän harjoittelee kahdesti päivässä. Urheilun ohessa Horto opiskelee Business College Helsingissä merkonomiksi, opinnot hän suorittaa etänä. Vapaa-ajalla näkee kavereita, viettää aikaa kotikonnuillaan Kotkassa, palautuu treeneistä ja nautiskelee olemassaolosta.
Hän pyrkii treenaamaan kaksi kertaa päivässä, viitenä päivänä viikossa plus lauantaisin kerran. Joskus jos keho tarvitsee enemmän palautumista, niin voi olla, että päivässä on vain yksi kovempi jumppa, tai sitten joku tosi kevyt harjoitus. 

Urheilun vuoksi Jenna on luopunut monestakin asiasta elämässään. Urheilulle “uhraaminen” alkoi siitä, kun hän lopetti päivätyöt parturina, luopui vuokra-asunnostaan ja myi autonsa, sekä kaiken omaisuutensa niin, että se mahtui muutamaan pahvilaatikkoon ja rinkkaan. 

Jenna muutti yksin Thaimaahan treenisalille, jossa ei ollut koskaan ennen käynyt. Oltuaan Thaimaassa vuoden verran, hän päätyi Englantiin Liverpooliin, jossa asui myös noin vuoden.
“Näissä molemmissa maissa asuin salilla, minulla ei ollut omaa kotia, tai mitään muitakaan mukavuuksia, vain huone, jossa sänky ja salin yleiset suihku- sekä wc-tilat. 

Arkeni Suomessa on tällä hetkellä aika niukkaa kädestä suuhun elämistä. Se, ettei käy päivätöissä, voi jonkun mielestä kuulostaa kivalta, mutta se myös tarkoittaa sitä, että rahaa ei ole yhtään mihinkään ylimääräiseen, eikä aina edes tarpeelliseenkaan. Tulen toimeen hyvin vähällä.” Jenna kuvaa nykyistä elämäänsä.

Mistä kaikki sai alkunsa?

Intohimo lienee kaikkien uhrausten arvoinen. Horto sanookin, että on aina pitänyt kamppailu-urheilusta, lajista riippumatta. Hän muistaa kuinka lapsena katsoi kaverinsa kanssa SmackDownia.
“Toki tiesin, että se on teatteria, mutta jotenkin se kuitenkin kiinnosti minua. Ala-asteikäisenä kävin jossain Kotkan opiston karaten alkeiskurssilla, mutta syystä tai toisesta en vielä sille tielle jäänyt. Jossain kohtaa kiinnostuin nyrkkeilystä ja seurasin sitä jonkin verran. Noin parikymppisenä, kun elämä oli vienyt minut vähän väärille raiteille, ajattelin, että olisi varmaan hyvä hankkia joku harrastus. Etsin netistä missä ja miten voisi aloittaa nyrkkeilyn ja menin nyrkkeilyn peruskurssille.” Jenna muistelee.

Hän kokeili siis ensimmäisenä nyrkkeilyä ja se oli erittäin kivaa. Nyrkkeilyn peruskurssilla aika meni vielä vähän harrastamisen ja Helsingin yöelämän välissä surffatessa. Aika pian kuitenkin kamppailu-urheilu kipinä syttyi liekiksi ja Jenna alkoi treenaamaan enemmän. “Nyrkkeily oli mahtavaa. Pian peruskurssin jälkeen halusin aloittaa vapaaottelun ja menin vaparin peruskurssille. Kokemusta minulla on vapaaottelun lisäksi thainyrkkeilystä, nyrkkeilystä ja lukkopainista ja niissä lajeissa olen kilpaillutkin. Vapaaottelu on kuitenkin minun leipälajini ja se löytyi mielenkiinnosta sekä kiinnostuksesta lajia kohtaan hyvin pian nyrkkeilyn peruskurssin jälkeen.”  

Jennan ensimmäinen vapaaotteluseura oli GB Gym. Niihin aikoihin siellä treenasi myös entiset ammattilaiset Tiia Kohtamäki ja Veera Nykänen. “Oli tulossa jotkut kisat Lappeenrannassa mihin sitten Tiia suostutteli mut lähtemään. Heti sen matsin jälkeen ajattelin, että tämähän on hitsin kivaa. Suomessa otteleminen tässä pienessä painoluokassa on vaikeaa tänäkin päivänä, mutta silloin ei ollut kyllä juuri ketään kisa kaveriksi. Sain oteltua ehkä kolme kertaa vapaaottelussa ja kerran tai kaksi nogi:ssä, jonka jälkeen pakkasin laukun ja lähdin Thaimaahan.” 

 

Valmentajan on oltava luottamuksen arvoinen

Tällä hetkellä Jenna treenaa Järvenpään Sisu-gymillä. Sisu on pieni, mutta erittäin suosittu kamppailusali Järvenpäässä. Jennan valmentaja ja Sisu Gymin omistaja Sami Mehamedi on myös Suomen vapaaottelun maajoukkueen päävalmentaja, jonka treeneissä vierailevat satunnaisesti monet suomalaiset kilpailevat vapaaottelijat, niin amatöörit, kuin ammattilaisetkin. 

“Tutustuin Samiin muutaman sattuman kautta. Olin silloin maajoukkueurheilija, ja hän oli silloin jo maajoukkueen valmentaja. Itse treenasin tuolloin vielä GB Gymillä. Myöhemmin vaihdoin seuraa GB:ltä Sisulle. Se oli juuri korona pandemian alkuaikoina, kun salit meni kiinni ja treenit loppuivat. Paitsi ei Sisulla.”

Jenna ajattelee, että urheilijan ja valmentajan välinen suhde on kaikkein tärkein asia urheilussa. Urheilijan ja valmentajan on niin sanotusti puhuttava samaa kieltä, heidän välillään pitää olla täysi luottamus ja heillä tulee olla sama näkemys urheilijasta. Urheilijan tulee uskoa sataprosenttisesti siihen, että tämä henkilö tietää mikä mulle on parasta ja miten minä kehityn, ja valmentajan on oltava sen luottamuksen arvoinen. Jenna kokee, että hyvä valmentaja antaa paljon aikaansa urheilijoilleen, on avoin, haluaa kehittyä jatkuvasti, on läsnä ja saatavilla urheilijoilleen, positiivinen ja kannustava. Hyvä valmentaja osaa nostaa urheilijaansa ylöspäin niin henkisellä, kuin fyysiselläkin tasolla.

“Olen Samille kiitollinen kaikesta ajasta ja panostuksesta, mitä hän käyttää muhun, niin treeneissä kun treenien ulkopuolellakin, miettien mun tulevia treenisuunnitelmia, tai mitä ikinä punttiohjelmia. Olen myös kiitollinen kisareissuista, joihin hän on tullut mukaan. Nyt viimeisimpänä lähdettiin kahdestaan Espanjan Sevillaan.


Sami on aina helposti tavoitettavissa ja läsnä. Samille voi puhua avoimesti kaikesta ja voin olla sellainen kuin olen. Koen että välillämme on hyvä luottamus puolin ja toisin. Olen Samille kiitollinen myös siitä, että joskus kun tulisieluni oikein roihahtaa ja suusta saattaa tulla kipakoitakin sammakoita, niin aina ollaan kaikesta ystävinä selvitty ja luotan täysin, että niin on myös jatkossa.” Jenna kuvailee suhdettaan valmentajaansa.

 

Crestin matkassa monesta syystä

Crest on Jennan ensimmäinen pitkäaikaisin ja “oikea” niin sanotusti kunnollinen yhteistyökumppani, sekä sponsori. Yhteistyö sai alkunsa perinteiselleä yhteydenotolla. Horto laittoi Crestin perustajalle Mikko Blomille viestiä, että olisiko mahdollista saada väline sponssi sopparia. Mikko suostui. Jenna on käynyt myös Crestin salilla satunnaisesti thainyrkkeily treeneissä mm. valmistautuessaan thainyrkkeilyn SM-kisoihin. Myös Mikon vetämässä Crestin aamu thaissa.


Jenna listaakin muutamia syitä, miksi hän halusi juuri Crestin kanssa yhteistyöhön: “Crest on pienestä lähtenyt ja kasvanut koko ajan isommaksi, Crestin perustaja Mikko on luonut suositun varuste- ja vaatemerkin lisäksi ison kamppailu-urheilusalin ja tämä on mielestäni ihan todella upeeta! Haluan auttaa ja tukea kotimaisia yrittäjiä, ja jos joskus joku inspiroituu mun kautta ostamaan Crestiä, niin se on hienoa. Toki näiden arvojen lisäksi Crest varusteilla on hyvä treenata, ne ovat muotoilultaan hyviä sekä tukevia. Plus ne ovat ulkonäöltään minusta hienoja.“

Minun miksi on jotain henkistä - motivaatio on härän kakkaa, kun unelmia jahdataan

Jenna kuvailee inspiraation, motivaation ja palon urheiluun kumpuavan sisältä itsestään. “En oikein tarvii mitään ulkopuolista inspiraatiota urheiluun tai olla urheilija. Inspiraatio ja tahto tähän tulee ihan täysin omasta päästä ja sydämestä, ei ulkoisesta tekijästä, asiasta, ihmisestä. Mun ei tarvitse ammentaa mitään mistään muualta, kuin omasta sielusta.” Jos motivaatio koskaan sattuu olemaan kortilla, nainen tekee ihan samaa, kun aina ennenkin eli treenaa ja menee eteenpäin. “Motivaatio on paskaa ja kurinalaisuus on avain onneen. Voin melkein lyödä vetoa, että kaikki huipulla urheilevat lajista riippumatta ovat sitä mieltä ja kokemusasiantuntijoita siinä, että jos jotain haluaa saavuttaa niin kurinalaisuus ja päättäväisyys on se millä unelmat saavutetaan eikä motivaatio.
“Motivation is bullshit and discipline is key.” Horto kertaa.

Jenna kertoo kuitenkin yhdestä pitkästä ajanjaksosta, johon mahtui monia eri ongelmia sekä vastoinkäymisiä. Se kahden vuoden pätkä oli ehdottomasti vaikein ja suurin koettelemus koko hänen urheilijan urallaan. Jenna kertoo selvinneensä siitä joskus huonommin ja joskus paremmin. Lopulta kuitenkin sitkeydellä sekä tahdonvoimalla ja päättäväisyydellä.

“Eikä sitä oikein voi mitenkään selittää, miten tässä edelleen ollaan. Minun miksi, on jotain henkistä. Tää on siistimpää ku mikään muu elämässä. Olen vain joskus rakastunut kamppailu-urheiluun ja lähtenyt seuraamaan sitä tietä. Rakastan sitä edelleen. Elämässä ei mistään saa siistimpiä fiiliksiä, kuin tästä lajista. Rakastan treenata, enkä tällä hetkellä haluaisi tehdä muuta, kuin mitä nyt teen. Ajattelen että se ei ole mikään selkeä varsinainen valinta alkaa olemaan kamppailu-urheilija.” Jenna sanoo, kun pohdimme, mikä hänet sai jatkamaan.

Jenna onkin ylpeä siitä, että on jaksanut ja jatkanut monien ongelmien sekä vastoinkäymisten jälkeenkin, vaikka tuli ongelmaa ongelman perään ja meni melkein kaksi vuotta, ettei hän voinut kunnolla treenata. Arki oli yksin olemista ja yksin jumppaamista, samalla kun muut ottelivat ja menivät eteenpäin omilla urillaan.


“On ollut kovaa vuoristorataa ja henkistä kamppailua oman pään sisällä ja joskus on tehnyt mieli heittää hanskat tiskiin, niin silti olen sitkeästi kuitenkin uskonut ja jaksanut tehdä töitä sen eteen, että vielä se aurinko paistaa. Moni olisi varmasti jo lopettanut.” Jenna toteaa. Mukaan mahtuu myös tähänastisen urheilu-uran kohokohta, eli ammattilaisdebyytti, joka oli pitkän matkan päässä ja kaikkien vastoinkäymisten jälkeen oli vihdoin sen aika ja sehän meni hyvin. Voitosta tuli Jennalle erityisen hyvä mieli, joka on kantanut näihin päiviin asti. 

 

Jokaisessa voitossa ja tappiossa on hyviä ja huonoja puolia Jennan mielestä. Lähtökohtaisesti voittaminen tuntuu aina hyvältä ja tappio karvaalta - sitä on urheilu. Jenna ajattelee, että on onnistunut hyvin silloin, kun on päässyt hyvään flow-tilaan, kun pää on toiminut juuri niin kuin pitääkin ja päinvastaisesti eniten naista harmittaa ottelut, joissa ei ole ollenkaan onnistunut mentaalisesti. 

“Hyvinä esimerkkeinä on mun kaksi edellistä ottelua, jotka ovat olleet mun paras ja huonoin kokemus mentaalisesti. Mun viimeinen ottelu amatöörinä Englannissa oli mentaalisesti huonoin ottelu, mitä mulla on koskaan ollut. En päässyt yhtään mukaan otteluun ja olin aivan ”kuistilla”, kun taas debyyttiottelu Espanjassa oli ehkä paras henkinen flow-tila mitä on ollut, ainakaan pitkään aikaan. Tämmöiset onnistumiset ja epäonnistumiset jää päällimmäisenä mieleen minulla.” Jenna pohtii urheilun onnistumisen ja epäonnistumisen luonnetta.

Varsinaisia idoleita tai esikuvia naisella ei ole, mutta kaikki, jotka sitkeästi menevät elämässä eteenpäin vaikeuksistaan ja ongelmistaan huolimatta, löytävät esteen tilalle ratkaisun, ihmiset, jotka luovat jotain pienistä lähtökohdista, ihmiset, jotka ei lannistu ongelmien ja vastoinkäymisten edessä, heitä hän ihailee. Heille Jenna nostaa hattua ja heistä hän saa vahvaa energiaa myös itselleen.

Jennan kiitokset menevät kaikille, jotka ovat vuosien aikana häntä auttaneet:

“Kiitos aivan jokaiselle, joka on mua tukenut/sponsoroinut ja maksellut kisamaksuja ja laskuja. Ilman taloudellista tukea olisi ollut mahdotonta kilpailla seitsemän kertaa ulkomailla arvokisoissa, tai käydä treeni reissuilla ulkomailla. Haluan kiittää myös kaikkia valmentajia matkan varrelta, jotka ovat käyttäneet omaa aikaansa minuun ja mun treeneihin.“

Ja tässä vielä Jenna Horton terveisesi kaikille, jotka haaveilevat urheilijan urasta tai ovat sen alussa:
Kamppailu-urheilu kehittää ja kasvattaa ihmisenä todella paljon. Saat kamppailu-urheilusta paljon eväitä elämään, joten suosittelen lämmöllä, vaikkei haluaisikaan kilpailla. Etenkin nuorille tänä päivänä suosittelisin harrastukseksi jotakin kamppailu-urheilulajia. Jos haluat kilpailla, muistutan sinua siitä, että usko itseesi 100%, se on tärkeintä. 

Jennan tulevaisuudentavoite on olla paras mahdollinen versio itsestään vapaaottelijana. Tällä hetkellä Jennalla ei ole matsia sovittuna. Horto otteli juuri ammattilaisdebyyttinsä voitokkaasti Espanjan Sevillassa ja jäämmekin innolla odottomaan, millaisen ammattilaisurheilijan polun tämä sisupussi taistelee tullessaan parhaaksi mahdolliseksi versioksi itsestään vapaaottelijana.

Paa Jenna seurantaan myös somessa ja inspiroidu lisää!

Leave a comment