ilmainen toimitus kaikille yli 99€ tilauksille
Läkkisepäntie 11 C, 00620 Helsinki
ilmainen toimitus kaikille yli 99€ tilauksille
01 joulukuu, 2023 7 min read
Suurella kunnioituksella otamme oikeudeksemme julkistaa ensimmäisenä mediana sponsoriottelijamme Minna #Brutsku Grusanderin päätöksen lopettaa kamppailu-uransa ammattilaisvapaaottelijana. Suurella kiitollisuudella, Minnan inspiroivasta inputista kamppailuskeneen, julkaisemme myös tämän henkilökuvan.
Saammeko esitellä Minna #Brutsku Grusander - syntyjään vuosimallin 1989 salolainen - nykyään kuulemma ylpeästi turkulainen… "Shining personality" kuten amatöörien MM-kullan jälkeen eri artikkeleiden henkilökuvissakin tämä nainen esiteltiin. Eikä ihme, kattokaa nyt tota asennetta. Se loistaa kuvastaki läpi. Tätä nykyä veteraaniottelijan ominaisuudessa. Eikä sitä käy kieltäminen - Minna on tiedettävästi monen naisottelijan esikuva ja mikseipä miestenkin. Hänessä on suomalaista sisua, kuin pienessä kylässä ja moni varmasti lukisi mielellään kokonaisen elämäkerran, mutta mennään tässä erässä kattavammalla blogiartikkelilla.
Crestin kamppailuvarusteet ovat kulkeneet Minnan matkassa läpi kansaivälistenkin otteluiden. Kuva: Invicta FC 33: Frey vs. Grusander II, 15.12.2018, Kansas City (Dave Mandel/Invictan FC)
Brutsku lähti kamppailulajien pariin kuntoilemaan 23-vuotiaana. Minnan mies oli ollut kamppailulajien parissa jo teini-ikäisestä asti, joten sieltä tuli vinkkiä hyvästä kuntoilumuodosta. Vapari osui Minnan lajiksi, vaikka vaihtoehtona olisi ollut esim. thainyrkkeily. Peruskurssi kun alkoi aikataulullisesti sopivasti. Ajatelkaa, niin pienestä tekijästä voi olla kiinni oman lajin löytyminen ja ammattilaisottelijan uran alku.
Kai siihen muutakin tarvitaan? Lapsuudesta ja nuoruudesta lähtien Minnalla on ollut monipuolinen tausta urheiluharrastusten parista. Lajikirjo nuorempana kattoi uintia, yleisurheilua ja koripalloa, alle kouluikäisenä myös telinevoimistelua ja vähän luistelua, mutta kamppailulajien ensikosketus tuli vasta tuolloin aikuisena, vaparin peruskurssilla.
“Treenaamisesta tuli nopeasti rutiini silloin, kun mulla oli omaa aikaa - muuten olin pienten lasten kanssa kotona. Ottelemaan päädyin, kun mielenkiintoni kasvoi kokeilla kykyjäni toista samankaltaista vastaan - treeneissä kun olin alkuun aina auttamatta pienin ja heikoin, silloin vielä usein myös ainoa nainen. Ekassa matsissa viihdyin kehässä huikean hyvin ja koin todellakin kuuluvani sinne”, Minna muistelee polkuaan ammattilaisottelijaksi ja kertoo samalla myös tarinan kaiken takaa:
Finnfighters' Gym on Suomen vanhin ja kansainvälisesti menestynein lukkopaini- ja vapaaotteluseura, ja myös mun kotisali. Kaikki sai alkunsa 1990-luvun lopulla, kun turkulaisilla kamppailusaleilla hääräsi pieni nuorten miesten joukko eri lajien parissa. Paikat vaihtuivat, mutta into kasvoi: harjoiteltiin goshin judoa, jujutsua tai vaikkapa juuri Suomeen ilmaantunutta shootfightingia. Kiehtovasta Ultimate Fighting Championshipistä oltiin kuultu ja luettu. Syntyi kaksi kauaskantoista ideaa. Ensiksi keväällä 1998 päätettiin järjestää Turussa Pohjoismaiden ensimmäinen vapaaottelutapahtuma. Koska Ruotsissa, Norjassa tai Tanskassa ei tällaisia kilpailuja saanut järjestää, päätettiin heti järjestää Pohjoismaiden mestaruuskilpailut.
Kohua herättänyt Finnfight 1 järjestettiin 9. toukokuuta 1998. Turnausmuotoisen kilpailun säännöt oli kopioitu kutakuinkin suoraan ensimmäisistä UFC-tapahtumista. Kymmenen minuutin mittaisissa koitoksissa oteltiin paljain nyrkein ja nykyottelemiseen verrattuna minimaalisin rajoittein.
Ensimmäisten menestyksekkäiden kilpailutapahtumien jälkeen kirkastui myös tarve organisoitua paremmin, syntyi halu päästä omalle salille. Finnfighters’ Gym perustettiin vuonna 2001. Perustajina olivat Marko Leistén, Arttu Nyman, Ykä Leino ja Jari Ilkka. Vuonna 2014 seura aloitti myös junioritoiminnan, kun Ykä Leinon vetämä Kamppailukoulu siirtyi FFG:n alaisuuteen.
(Lähde: Finfighters' Gym)
Invicta FC 28, 24.3.3018, Salt Lake City, voitetun Invicta-debyytin jälkeen. Team #Brutsku: Minna sekä valmentajat Sami Sakko (vas.) ja Aleksi Kainulainen (oik.) (Dave Mandel/Invicta FC)
Ihan alusta asti, ekaan matsiin valmistautumisesta asti - tai jo ennen sitä, siis ihan ottelemisen harkitsemisesta asti - Minnaa valmensi Aleksi Kainulainen. He löysivät tosi luonnollisesti yhteisen ajatusmaailman treenaamisesta ja ottelemisesta.
Minnan amatööriuran loppuhuipennusta eli MM-kisoja kohden tiimiin löytyi mukaan myös Sami Sakko alkuun auttamaan pystypainissa, jossa Samin osaaminen ja tietotaito on ihan huippuluokkaa. Samilla on pienestä pojasta pitäen pitkä kokemus vapaapainista ja samalla myös hyvä käsitys tavoitteellisen urheilun ja kamppailu-urheilun vaatimuksista. Hyvin nopeasti Sami myös hitsautui tiiviiksi ja tärkeäksi osaksi koko tiimiä. Aleksin ja Samin huikealla yhteistyöllä amatöörien maailmanmestaruuden lisäksi päädyttiin mm. Pancrasen päämatsiin sekä monen vuoden ja monen ottelun sopimukseen Invictan kanssa ja siellä aina hiukkassarjan tittelimatseihin asti.
Myöhemmin Timo Tamminen Turku Muay Thailta hankittiin Aleksin toimesta Finnfighters' Gymille tuomaan osaamistaan ottelijoiden pystyotteluun. Myös Minna löysi nopeasti Timon kanssa yhteisen sävelen ottelemisen ja uran kehittämiseksi. Timon vuosikymmenten kokemus thainyrkkeilystä yhdistettynä valtavaan mielenkiintoon tutkia, havainnoida ja ymmärtää, miten nuo pystyottelutekniikat soveltuvat nykyaikaiseen vapaaotteluun ja sen yhä jatkuvaan kehitykseen, luo hänelle huikeat lähtökohdat opettaa pystyottelua vapaaottelijoille. Timo ymmärtää, miten jokainen ottelija työskentelee niillä ominaisuuksin, joita kullekin on suotu - pitkä, lyhyt, nopea, vahva, älykäs, rohkea jne. Minnan kanssa Timo työsti yhdessä nimenomaan vapaaotteluhäkkiin sopivia tekniikoita.
Invicta FC 52 Shauna Bannonia vastaan jäi Minnan viimeiseksi matsiksi ammattilaisvapaaottelijana (Kuva: Invicta FC).
Minnan ammattilaisuran alussa Finnfighters' Gymin silloinen puheenjohtaja Harri Niva yhdisti aikoinaan myös Minnan ja Crestin. Yhtä ylpeästi kuin Brutsku tykkää turkulaisuudestaan, on hän onnellinen siitä, että Crest suomalaisena brändinä on ollut matkalla mukana. Yhteistyö on aina sujunut moitteettomasti ja varusteet on hyviä sekä laadukkaita. “Musta on erityisen hienoa, miten urheilijayhteistyö pidetään tuotekehityksessä mukana! Sekä palaute olemassa olevista varusteista että toiveet ja ehdotukset mahdollisten uusien tai uudenlaisten tuotteiden kehittelystä otetaan avoimesti vastaan.” Todellakin, myös Minnaa on kiittäminen Crestien välineiden laadusta. Ne testautetaan näillä ammattilaisilla.
Mennään siis suoriin kysymyksiin myös tässä artikkelissa. Bring it on Brutsku! One more time. Show your shining personality!
Covid-pandemia kun pyyhkäisi halki koko Telluksen. Olin otellut tiivisti 2017-2018 ja rauhoitin tarkoituksella vuoden 2019 treenaamiselle ja kropan palautumiselle kolmesta erityisen kovasta painonvedosta tarkoituksenani otella taas reippaaseen tahtiin vuonna 2020. Pandemia kuitenkin laittoi urheilua tauolle ja maailmaa säppiin, ja siitä seurannaisena vielä "maailma avauduttua" erinäiset byrokratiaruuhkat ja vuoden tauko Invicta-häkistä venyi yli neljään vuoteen.
Korona-aikana paikallisia matsikuvioita oli suunnitteilla Euroopassa, ja ehdin muutaman lähes täyden valmistautumisen otteluihin tekemäänkin, kunnes ne erinäisistä syistä peruuntuivat. Se oli ehdottomasti raskainta - useampi täyden fokuksen matsiin valmistautuminen ja matsitta jääminen. Niistä "huipussaan" kesken jääneistä matsiin valmistautumisista takas arkeen palaaminen on ollut ehdottomasti haastavinta ja raskainta koko urani aikana. Sitä tippuu ihan "tyhjän päälle".
Olen mielettömän onnellinen ja ylpeä koko urastani. Sain itselleni ja omille arvoilleni uskollisesti elää ja treenata, ja koen olevani erityisen etuoikeutettu koko mahdollisuudesta. Toisen ammattilaisotteluni alla tehdyssä haastattelussa totesin, että vaikka tästä ei mitään tulisi, olen onnellinen jo itse matkasta - ja juuri sitä koen saaneeni läpi urani toteuttaakin.
Sisääntulobiisini eli Awake Again - Drop the Bomb. Biisi on leikattu ja liimattu uusiksi sisääntuloani varten! Kappale oli siis jo ennestään olemassa ja tuntui mulle juuri oikealta, mutta osat ei ollu ihan täydellisessä järjestyksessä tarkoitukseensa sisääntulobiisiksi. Olin yhteydessä biisin tuottaneisiin Mark Albert Bertenyihin ja Tuomas Riihimäkeen, jotka ymmärsivät epämääräisen sepustukseni visiostani ja leikkasivat ja liimasivat biisin mulle uusiksi - ja kivenkovalla ammattitaidolla vielä silleen just oikein ja täydellisesti, miten en ite ollu osannu asiaa edes ajatella saati yrittää heille selittää. Jätkät ymmärsivät mua jopa paremmin ku itse itseäni!
Awake Again itsessään on huikea turkulainen vaihtoehtometalliyhtye täynnä huikeita muusikoita, jotka on myös huikeita tyyppejä! Turku Rock Academy (TRA) on 2011 Turun kaupungin nuorisopalveluissa kehitetty nuorisotyön sovellus, jolla pyritään parantamaan bänditoimintaa harrastavien nuorten edellytyksiä kehittyä musiikin osaajiksi ja mahdollisesti ammattilaisiksi. TRA keskittyy kokonaisvaltaisesti musiikin tekemiseen ja sen esittämisen eri osa-alueisiin. TRA tarjoaa nuorille tietoa eri uravaihtoehdoista musiikkialalla ja laaja-alaisia näkemyksiä sekä tukea työllistymiseen musiikin parissa.
Keväällä 2015 Turku Rock Academyn bändivalmennusohjelmaan valittiin vuonna 2013 perustettu turkulainen vaihtoehtometalliyhtye Awake Again. Turku Rock Academyn kanssa bändi äänitti mm. edellä mainitun singlen “Drop the Bomb” ja kylkeen tehtiin varsin komea musiikkivideo! Laajasti odotettu ensialbumi No Matter How The World Turns julkaistiin 2022.
Koko laajennetulle perheelle: lapset, ex-mies, oma äiti, isoveli perheineen ja lasten toiset isovanhemmat! Urheilu-uraan panostaminen on kovin itsekästä, eikä tämä olisi millään ollut mahdollista ilman läheisten tukea ja ymmärrystä ja laajaa tukiverkostoa myös ja erityisesti urheilun ulkopuolisessa elämässä.
Jos se ois helppoo, kaikki tekis niin! Ehkä kannattaa myös vähän kuunnella viisaampia, mutta pysy uskollisena itsellesi.
Arkiaamutreenit Sami Sakon johdolla on ollut yleisestikin ehkä loistavinta oman intohimon toteuttamista lajin parissa, ja sieltä löytyy myös yksittäinen mieleenpainuva tapahtuma. Aamun kovatempoista pystypainitreeniäni oli sattumalta seuraamassa seuramme ikoninen koko Suomi-vaparin lajilegenda Sauli Heilimö. Jollain juomatauolla Sauli jotain mulle huikkasi, mutta en ihan kuullut, mitä. Menin pahaa aavistamatta lähemmäksi kysymään, mitä asiaa hänellä oli, ja alkoi sen päiväinen - tuttujen varmasti tunnistama varsin "saulimainen" - paasaus, miten on ollut järjetöntä, kun sillon joskus naisetkin on pitänyt kamppailusalille päästää, ja toki täällä nyt sitten nekin olkoon ja harrastelkoon, mutta naisvapaaottelua hän ei pidä minään!
"…mutta ei toi sun tekeminen nyt ihan paskaakaan ole."
Eittämättä suurin kohteliaisuus koko urani ajalta!
Ja tottahan tuo. Minnan tekeminen on ollut kaikkea muuta.
Me toivomme, että joku kustantamo ottaa tästä mission ja lähtee kirjoittamaan laaja-alaisen inspiraatio-oppaan tai karttakirjan naisottelijoiden matkasta kohti huippua tai kansainvälisiä kehiä, häkkejä ja mattoja, Minna yhtenä keulakuvanaan. Ollaanko me suuruudenhulluja? Tuskin. Tällä hetkellä Minnan arkeen kuuluu kuitenkin pääasiassa koululaislapsiperhearki, uudet työt ja lasten harrastukset sekä uudenlaiseen kevyeeseen treenaamiseen opettelu.
“Kun tässä rennosti harrastellessa ja muidenkin lajien parissa valmentaessa tulee liikuttua, on sydämeni ja sieluni vallannut suuri onnellisuus siitä, miten täysin ehjä urani jäljiltä olen! Jossain vaiheessa sen tajusi, ettei sekään välttämättä itsestäänselvyys ole - vaikka itselle ihan itsestään selvää onkin. Täytyy uralla merkittävien valmentajien joukkoon nostaa esiin vielä fysiikkavalmennukseen avuksi löytyneet Marko Rumpunen ja Marko Grönholm, joiden avulla mulla on nyt jopa ehjempi ja toimivampi ja kykenevämpi kroppa kuin ennen uraa tai aiemmin sen aikana oli. Aika hullua! Ihan mielettömän suuri kiitos siitä Markoille!”
“Ura on ollut kasvattava myös psyykkisesti. Muun valmennuksen yhteyteen haluan mainita myös urallani mukana olleen urheilupsykologin, nykyinen psykologi-psykoterapeutti Jaana Blom, joka urani tukemisen lisäksi auttoi myös kohti suurempaa henkilökohtaista kasvua ja vielä muun tahon psykoterapiaa, kun vastaan tuli raja, jolloin rikkinäisestä ihmisestä ei voinut enää saada tarpeeksi ehjää urheilijaa.”
Voiko matka kauniimmin ammattilaisottelijana päättyäkään? Ehkä tätä voidaan pitää suurimpana voittona kaikista: kiitollisuus sekä riemu siitä, että keho on pysynyt kunnossa ja matka kamppailijana on ollut ennen kaikkea syvä matka itseen. Upeisiin kohtaamisiin ja omaan henkilökohtaiseen kasvuun, ihan vain Minnana. Ja sitähän meistä jokainen on, kun jonain päivänä kaikilta roolit riisutaan. Ihan vain ihminen. Paras mahdollinen. Se versio itsestä, jollaiseksi elämä ja kaikki sen kamppailut kasvattivat.
Hattu päästä ja otta mattoon.
"The priviledge of doing what you love" - Minna Grusander (Kuva: Invicta FC)
Kiitos Minna elämänmakuisesta henkilökuvasta ihmiseltä ihmiselle - värikkäästä, inspiroivasta ja liikuttavasta kurkistuksesta kullisien taa. Tää jää varmasti elämään kamppailuskenen sydämeen vielä sen jälkeenkin, kun jatkat matkaasi kohtia uusia, leudompia tuulia. Nauti! Shine bright as U do.